Kotisivuja tekemään

Omat kotisivut ovat olleet tavoitteenani jo vuosia, vaan en ole saanut aikaiseksi. Olen tyytynyt Eläkkeensaajien sivujen käyttöön. Lisäksi viime keväänä juttujani kuvan kanssa oli paikallisen SD -kunnallisjärjestön sivuilla. Niiden ylläpito kuitenkin loppui vaalien mentyä. Tuntui, että työ oli paljolti valunut hukkaan. Niinpä, kun vuoden alussa huomasin kotisivujen teon olevan kansalaisopiston ohjelmassa, ilmoittauduin kurssille. Tämä kirjoitus on kuvaus kurssista. Keskusteluryhmä Wiestikapula tarjoaa oivallisen foorumin kysymyksille, ja siellä asiasta voitaisiin keskustella muutenkin laajemmin.

Kansalaisopistoja on joka kunnassa. Ne järjestävät kursseja kaikista aiheista, joilla on kysyntää. Opettajien taso kylläkin vaihtelee, mutta harvoin kurssin käynnistyminen siihen kaatuu. Kannattaa siis kysellä oman kuntansa kansalaisopistosta kurssin mahdollisuuksista. Kun toimii rivakasti kurssi, käynnistyy jo ensi syksynä. Kurssilla kannattaa käydä. Siten pääsee pienellä maksulla yli monen karikon, jollaisiin uuden ohjelman käytön harjoittelu, jos ei lopahda niin tökkii kuitenkin.

Tavoitteet kannattaa miettiä valmiiksi

Kun sitten kurssille menee, kannattaa aluksi virittää keskustelu kurssilaisten tavoitteista ja odotuksista kurssilta – niin, ellei opettaja itse sitä älyä tai huomaa. Se olisi tärkeää siksi, että kurssilla voitaisiin edetä oppilaita parhaiten palvelevalla tavalla. Meillä ei alkukeskustelua ollut. Toimihan tuo niinkin, mutta paremminkin kurssin olisi voinut toteuttaa. Opettajan tyylinä oli, että hän näytti nopeasti taululla, miten ohjelma avataan samoin sen jälkeen jokaisen erillistoiminnon. Hyvin harva siinä pääsi mukaan – ei ehtinyt. Sen jälkeen opettajalta meni suurin osa ajasta henkilökohtaiseen neuvontaan eli istumiseen milloin minkin oppilaan vierellä näyttämässä, miten siinä ja siinä kohdassa pitää toimia.

Parempi menetelmä olisi ollut näyttää eri toiminnot, vaikka kerraten, taululla riittävän hitaasti, jotta jokainen olisi ennättänyt mukaan. Se olisi vähentänyt henkilökohtaisen opastuksen tarvetta. Neuvonnankin opettaja toteutti tekemällä vaadittavat temput itse. Olihan se hänen kannaltaan nopeampaa, vaan opetuksen kokonaisaikaa tuhlaantui sellaiseen, jota toisin toteutettuna ei olisi lainkaan tarvittu.

Ohjelmissa valinnanvaraa

No, opittiin sitä näinkin. Sivunteko-ohjelmana meillä oli Namo WebEditor3. Se on monipuolinen ja kohtuullisen helppokäyttöinen. Namolla sivun voi jakaa soluihin, joiden kokoa voi säännellä ja siten sijoitella kuvia ja tekstiä niin, että sivuista tulee halutun näköisiä. Namon kirjoitusohjelma riittää suoraan kaikenlaisen tekstin tekoon. Tekstiä voi toki kirjoittaa millä tahansa kirjoitusohjelmalla. (Useimmiten niin tehdäänkin.) ja siirtää ne leikkauspöydän kautta nettisivuille.

Kuvat onkin jo toinen juttu. Ne pitää käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla. Namolla, tai muulla sivunteko-ohjelmalla ne vain sijoitetaan haluttuun kohtaan. Kolmas tärkeä vaihe on sivujen ja kuvien siirto nettiin. Siihen on oma ohjelmansa. Yleisin lienee WS_FTPL, jota me käytimme. Nettisivueditoreita ja Ftp-ohjelmia löytyy muitakin, sekä maksullisia että ilmaisia, ja jokaisella kurssinvetäjällä lienee omat suosikkinsa. Asioita voi tietysti opiskella myös omin päin, mutta kunnollisen opastuksen ja huolellisen etukäteissuunnittelun avulla homma sujuu helpommin, ja lopputuloksesta tulee parempi. omat kotisivuni sijaitsevat osoitteessa http://www.veehoonsivut.fi/ Sivut löytyvät myös Werkkoviestijöiden kotisivun osoitteesta http://werkkoviestijat.net/linkit.html

Viljo   Paluu

Kokemuksia kotisivuista

Tässä vaiheessa kokemukseni ovat varsin lyhyeltä ajalta, joten tarkastelen asiaa aloittelijan näkökulmasta. No, alkuun olen päässyt ja sivut toimivat. Hiomista riittää. Kuvien resoluutiota pitää pienentää, jotta sivut avautuisivat nopeammin. Lisäksi sivulta puuttuvat laskuri ja yhteydenottolomake. Nekin ilmaantuvat, kun ennätän. Olennaista on, että olen tehnyt kaiken itse.

Lähtötilanteessa tein ensin sivut viime keväänä kansalaisopiston kotisivukurssille. Alkuun ne tallennettiin internettiin Soneran palvelimelle. Näin siksi, että kotisivutilaa on tietty määrä jokaisella, jolla on Soneran laajakaistayhteys. Tällöin ongelmana on se, että sivun avaaminen on pitkän koodirivin takana. Minulla se oli http://personal.inet.fi/koti/veehoonsivut. Sillä rimsulla ja vanhentuneina ne avautuvat vieläkin, tai sitten olen saanut ne poistettua, mikä on seuraava lähitavoite.

Sivuntekijöiden pitäisi toimia toisessa järjestyksessä kuin minä eli hankkia ensin verkkotunnus, jotta voi heti tallentaa sivut, niille tulevat kirjoitukset ja kuvat lopullisen nimen mukaan. Verkkotunnuksia myöntää Viestintävirasto. Sen nettiosoite on https://domain.ficora.fi/ . Sieltä saa oikeuden verkkotunnuksen käyttöön edellyttäen, ettei pyydetty nimi ole jo jonkun muun käytössä. Siinä tapauksessa pitää keksiä uusi nimi.

Viestintävirasto ei tee mitään muuta. Jotta saatua verkkotunnusta voi käyttää, pitää sitä varten tehdä sopimus jonkun alan palveluntarjoajan kanssa. Luontevinta olisi tehdä sopimus sen toimijan kanssa, jonka kanssa jo on toimiva laajakaistayhteys. Laajakaista tai vastaava yhteys pitää olla sen vuoksi, että sivut toimisivat kohtuullisella nopeudella. Vanhan ajan modeemiyhteydetkin toimivat, vaan tolkuttoman hitaasti.

Minä tein sopimuksen INT2000 palveluntarjoajan kanssa. Siitä taas seurasi, että alkuun en ymmärtänyt yhteysohjeita. Nehän vaativat omat salasanansa. Sitä en tiedä, olisiko Soneran kanssa onnistunut sen kummemmin. Siinä välissä tein vielä toisen virheen. Muutin tiedostojen nimiä paremmin aihetta kuvaaviksi, mutta en muistanut enkä toisaalta osannutkaan tallentaa muutoksia oikeassa järjestyksessä. Siitä taas seurasi, etteivät sivut avautuneet. Lisähäiriönä olivat aiemmin pitkän osoiterimpsun päähän sinällään oikein tallennetut sivut. Vakaa neuvoni siis on, että varmistakaa itsellenne ensin toimiva verkkotunnus ja ryhtykää sivujen tekoon vasta sen jälkeen.

Index – sivu tärkein

Kotisivujen ensimmäinen sivu pitää määrittää index -sivuksi. Se on pääsivu, josta muut sivut jakaantuvat. Pääsivun ulkoasuun kannattaa paneutua. Se antaa ensivaikutelman, jonka pohjalta moni päättää, kannattaako jatkaa muille sivuille. Muut sivut kannattaa jakaa aihepiireittäin erilaisiksi välilehdiksi. Minulla on tässä vaiheessa pääsivun lisäksi yksi sivu henkilökuvausta ja toinen sivu kannanottoja varten.

Tässä vaiheessa kannanottosivu jakaantuu neljään aiheeseen: talouteen, vanhusasioihin, ympäristökysymyksiin ja kunnallisasioihin. Kunkin aiheen kirjoitukset ovat omilla välilehdillään. Olen linkittänyt jutut siten, että miltä tahansa niistä voi palata kannanottosivulle ja sieltä taas voi siirtyä joko etusivulle tai toiseen juttuun. Ajan myötä aihepiiri laajenee, mutta sama tekniikka toimii. Tietysti vanhentuneet jutut pitää aikanaan poistaa eli on huolehdittava sivujen päivityksestä riittävän usein. Muuten sivut lakkaavat kiinnostamasta.

Kirjoittaminen ja linkitys

Minulla on sivujen tekoon käytössä Namo3 – ohjelma. Sillä voi kirjoittaa suoraankin, mutta se tavallista kirjoitusohjelmaa kömpelömpi. Siinä ei esimerkiksi ole oikolukua. Niinpä olen kirjoittanut juttuni Windows -ohjelman mukana tulevalla kirjoitusohjelmalla. Silloin ne on helppo tallentaa omaan tiedostoonsa.

Namolle jutut on helpointa siirtää leikepöydän kautta. Se käy siten, että ensin avaa jutun, sitten värjää sen hiirellä mustaksi ja painaa Ctrl ja x. Sen jälkeen pitää siirtyä Namon puolelle, siirtää kursori sivulle sen kohdan ylälaitaan, johon haluaa jutun siirtyvä ja painaa Ctrl ja v ja siinä se on. Sen jälkeen pitää tehdä tarvittavat asemointikorjaukset, jotta kappaleiden väli tulee halutuksi. Samalla voi muuttaa kirjasinkokoa ja valita myös kirjasinmallin. Vahvennukset ja alleviivaukset, jos niitä tarvitaan on paras tehdä vasta tässä vaiheessa.

Kun juttu on paikoillaan ja käsitelty pitää se linkittää. Linkkiosoitteeksi pitää laittaa se sivu, jonka välilehdellä juttu on ja vastaavasti pääsivulta pitää tehdä linkki juttuun. Täten linkitys toimii molempiin suuntiin.

Tallennuksesta

Jotta nettisivuille tulevat kirjoitukset ja kuvat siirtyvät nettiin pitää ne tallettaa nimenomaan sitä varten perustettuun tiedostoon. Sen löytymisen helpottamiseksi, olisi hyvä, että tämä tiedosto, jonka nimenä minulla on ”kotisivut”, perustetaan C -asemalle ns. juuritiedostoon. Silloin se löytyy helpoimmin. Tämän tiedoston joutuu etsimään aina, kun siirtää uusia tai uudelleen muokattuja kirjoituksia sivuille. Jos välilehtiä on paljon, voi olla tarpeen perustaa alatiedostoja.

Ehkä tuollainen 50 kirjoitusta ja kuvaa löytyy vielä kohtuudella perustiedostosta. Se on taito- ja makuasia. Vaan sivuja päivittäessä pitää aina muistaa poistaa vanhentuneet tiedostot. En tiedä, miten tarkkoja muut sivunsiirto-ohjelmat ja palvelimet ovat. Minulla on kuitenkin siten, että tiedoston ja kuvan tallennusnimessä ei saa olla ääkkösiä (ÄÖÅ) ei pieninä eikä isoina kirjaimina.

Tallennusnimessä ei myöskään saa olla isoja ja pieniä kirjaimia, vaan jompaakumpaa. Itse käytän pieniä kirjaimia. Kuvat on myös hyvä tallentaa kirjoitetulle nimellä. Esimerkiksi ruusun kuva sanalla ruusu. Numerosarja, joka kuvissa on kuvanteko-ohjelman jäljiltä, kyllä kelpaa, mutta silloin jonkun ajan päästä ei muista, millä numerolla mikäkin kuva on.

Namon käyttö

Muiden sivunteko-ohjelmien käytöstä en tiedä. Namo3:lla päätoiminto kuitenkin on sivun jakaminen soluihin sekä vaaka että pystysuunnassa. Parasta on ensin jakaa sivu pystysuunnassa kolmeen tai viiteen soluun, joiden leveyttä voi säätää. Solut toimivat tavallaan sijoitettavan jutun palstoina. Yleisin ja mielestäni paras on sijoittaa kirjoitukset ruudun keskelle yhdelle palstalle niin, että laidoille jää tilaa joko pikkukuville tai kommenteille tai molemmille.

Kirjasinkoon pitää olla vähintään 12 pistettä. Muuten kirjasimet jäävät liian pieniksi ja se haittaa luettavuutta. Jos luettavuus itsestä tuntuu hyvältä, on se sitä yleensä muillekin. Jos uhraa aikaa ennakkosuunnitteluun vaikkapa paperilla, voi solujaon tehdä kokonaan ennakkoon ja sitten sijoittaa kirjoitukset ja kuvat haluamaansa järjestykseen. Tällöin pitää kyllä olla sen verran kokemusta, että osaa suunnilleen arvioida kirjoitusten ja kuvien lopullisen tilatarpeen. Harjoittelemalla se selviää.

Kuvien käsittely

Nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla saa lähes ihmeitä aikaan. Paras tulos kuitenkin aina tulee, kun alkuperäinen on mahdollisimman tarkka. Hyvänlaatuinen alkuperäinen on siis lähtökohta. Sen jälkeen tärkein tieto on kuvan resoluutio. Lehtikuvassa se voi hyvinkin olla 300 ja yli, vaan ruudulla riittää 30 – 60. Jos resoluutio on suuri, kuten se alkuperäisissä yleensä on, eikä sitä alenna, kuva vie kohtuuttomasti muistitilaa. Tällöin se ja koko sivu, jolla kuva on, avautuu hitaasti.

Kuvan resoluutiota kannattaa sopivan koon löytymiseksi aluksi harjoitella. Se on oikea silloin, kun kuva mahtuu sivunteko-onjelman sivulle niin, ettei sen koko tarvitse muuttaa. Aivan kohdalleen se sattuu harvoin. Kuvan voi pienentää tai tarvittaessa jonkin verran myös suurentaa napauttamalla hiirellä kuvaan, jolloin siihen ilmestyy raami. Kun vie hiiren osoittimen kuvan raamin nurkkaan, voi siitä vetää kuvaa tarpeen mukaan pienemmäksi tai suuremmaksi.

Sivujen siirto

Sivujen siirtoon omalta koneelta nettiin on monenlaisia ohjelmia. Itse käytän WS_FTP95 LE -ohjelmaa se on selkeä ja ainakin minun kokemukseni mukaan varmatoimiminen. Netistä löytyy WS_FTP -ohjelmista useampiakin ladattavia ilmaisia versioita. Latauksen mukana tulevat myös ohjeet ohjelman käynnistämistä ja käyttöä varten. Ohjeet siitä, mitä ohjelman yhteystietoihin pitää kirjoittaa saa itse kukin palveluntarjoajalta.

Olennaisin siirtonäkymä on, että vasemmalla näkyy luettelo omista lähetettävistä tiedostoista ja oikealla näkyvät perille menneet tiedostot. Lähettäminen käy yksinkertaisesti siten, että ensin merkitsee lähetettävän tiedoston ja vie sen jälkeen hiiren osoittimen kenttien keskellä näkyvään nuoleen ja näpäyttää alinta nuolta, joka osoittaa menosuunnan.

Toisin päinkin on mahdollista toimia eli, jos haluaa, voi palauttaa jo lähetettyjä tiedostoja. Helpompi keino mielestäni on vanhentuneiden tiedostojen poistaminen. Se käy siten, että painaa tiedoston merkitsemisen jälkeen hiiren osoittimella delete -ikonia. Keskeistä on, ettei lähetettävissä eikä jo lähetetyissä tiedostoissa ole ylimääräisiä tilaa viemässä ja häiritsemässä toimintoja.

Lopuksi

Aivan yksityiskohtaisia neuvoja en osaa antaa, eikä se ole tarpeen senkään vuoksi, että eri ohjelmat toimivat kukin omalla tavallaan. Se tärkein kokemus on, että nyt minulla on väline, jolla voin julkaista kirjoituksiani ja kuviani kaikkien halukkaiden luettavaksi ja katsottavaksi. On sitten täysin omasta aktiivisuudesta ja taidosta kiinni, että sivut säilyttävät kiinnostavuuden. Siitä vaan arvioimaan ja kommentoimaan www.veehoonsivut.fi ja kommentit sähköpostilla osoitteeseen viljo.heinonen@pp.inet.fi

Paluu etusivulle